Hikeä, heikotusta ja hukkareissuja

Tänään 13.10 vietetään kansallista epäonnistumisen päivää. Päivän tarkoituksena on muistuttaa, että epäonnistumisen pelko vaikeuttaa meidän kaikkien kehittymistä ja unelmien toteuttamista. Juhlapäivän kunniaksi Opka pyysi työelämässä menestyneitä henkilöitä jakamaan matkalla sattuneet kommelluksensa. 

”Opiskelin valtiotieteellisessä ja otin sivuaineeksi puheopin ajatellen sen hyödyllisyyttä työelämässä. Yhdellä kursseista piti valmistella runo ja esittää se omalle 10 hengen ryhmälle. Valitsin tuolloin vahvassa nosteessa olleen Sielun Veljien kappaleen "On mulla unelma”. Tunnit olivat aamuisin Kruununhaassa kello kahdeksan, joten esitystä edeltävänä yönä en nukkunut silmäystäkään. Kaiken lisäksi aamulla runovalinta ei tuntunut enää lainkaan hyvältä. "Mä pyyhin perseeni siniristilipulla, panen LSD:tä syömään Suomen leijonan” ei varsinaisesti istunut tällaisen nynnyn ja isänmaallisen ihmisen suuhun. Tunnilla vedin oman esitykseni joten kuten, kunnes pyörryin ensimmäisen ja ainoan kerran elämässäni. Lopputunti meni viereisessä huoneessa toipuessa, jalat seinälle nostettuna. Työelämässä olen pitänyt puheita säännöllisesti niin luennoilla, mainospiireissä kuin Urheilugaalassakin huomattavasti suuremmille yleisöille. Ne ovat menneet paremmin.”

Sari Mikkonen-Mannila, HJK:n markkinointijohtaja

 

”Tällä alalla asioiden mönkään meneminen ja siitä aiheutuva improvisoiminen tuntuvat olevan arkipäivää. Joskus ei saada myytyä tarpeeksi lippuja, toisinaan artistit jäävät matkan varrelle. Näin kävi myös eräälle jamaikalaiselle reggae-bändille. Elettiin 90-lukua, kun kyseisen bändin oli tarkoitus esiintyä Tavastialla. He saapuivat ensin laivalla Turkuun, josta matka jatkui omalla bussilla kohti Helsinkiä. Ajaessaan pois Turusta huomasivat he ison kyltin, jossa seisoi ”Tavastehus”. Bändin jäsenet olivat valtavan otettuja, että heidän tulevalle keikkapaikalleen oli opasteet ihan Turusta asti. Näin ollen he ajoivat Hämeenlinnaan ja ihmettelivät siellä, että missä itse keikkapaikka mahtaa olla. Muutaman puhelinsoiton jälkeen asiat selvisivät ja bändi saatiin lopulta Helsinkiin Tavastia-klubille. Soundcheck siirtyi huomattavasti ja keikka viivästyi. Sanotaanko niin, että lopputulos ei ollut mikään jymymenestys.”

Juhani Merimaa, Tavastia-klubin toimitusjohtaja ja rockvaikuttaja
 

”Olin urani alussa mediamyyjänä, kun sain tehtävänannoksi sopia tapaamisen erään legendaarisen markkinointijohtajan kanssa. Soitin ja tiedustelin, että voisinko tulla esittelemään uutuusvalikoimaamme. Mediatoimisto ilmoitti, ettei tarvetta ollut. Päätin kuitenkin jatkaa, että voisin tulla sitten kertomaan jostain tutkimuksesta. ”Ei” oli vastaus tälläkin kertaa, kuulemma tutkivat toimialaansa itse. Aloin olla jo epätoivoinen ja kysyin, että voisinko sitten tulla ihan muuten vain. Tällä kertaa vastaus oli myöntävä. Saavuin paikalle sovittuna ajankohtana ja koska herran maine oli melkoinen, olin todella hermostunut. Oli lämmin kevätpäivä ja olin laittanut vaaleansinisen mekon päälleni. Lämpimän päivän ja jännityksen vuoksi aloin hikoilla ennen tapaamista ja kun vihdoin asiakas tuli hakemaan minua, mekon kainaloissa oli valtavat hikiläikät. Menimme sisälle neuvotteluhuoneeseen ja asiakas katsoi minua hetken ja kysyi, että haluaisinko jotain, kunnes jatkoi perään, että itse asiassa taidat tarvita kaljan. Vaikka tilanne sillä hetkellä tuntui äärimmäisen nololta, tuli meistä kuitenkin vuosien varrella hyvät kumppanit ja tiedän, että hän arvosti minua suuresti. Ja minä opin häneltä valtavasti."

Anne Rissanen, A-lehtien myyntijohtaja, B2B Asiakasmediat
 

Opiskelijan kaupunki toivottaa kaikille tasapuolisesti hyvää epäonnistumisen päivää!

 

 

Marianne Mannila
Valtiotieteiden Ylioppilas
4. vuosi